Joulu

 Joulu tulee tänäkin vuonna. On aika unohtaa poikkeuksellinen ja surullinen syksy ja keskittyä ilon ja yhdessäolon juhlaan. Joulun tunnelmaan on alkanut vähän päästä, kun saatiin luntakin mukavasti. Tänään tosin mennyt jo plussan puolella, joten katsotaan kuinka pitkään tuo pysyy maassa. 

Agilityn ohjatut treenit ovat nyt jouluviikon tauolla, ajattelin kuitenkin käydä omatoimisesti treenailemassa jonkun kerran. Nose workin ohjatut treenit ovat melkein kuukauden tauolla.   

Kuluneella viikolla käytin paljon aikaa opintoihin. Aiheena mielenkiintoinen, mutta haasteellinen koiran anatomia. Mikä mukavinta omista mussukoista Peppi, Into ja Okki saivat osallistua koulupäiviin.  Alkuvuodesta päästään sitten jo ihan hierontaan, mitä odotan innolla. 

Kuvassa meidän tonttujengi 2020: vasemmalta Okki, Into, Nuppu, Bella, Aina, Hupi,Ilo, Hymy & Minja ja Peppi

Onnea ja iloa jouluunne ystävät ja kasvattiemme perheet! Pitäkäähän koiranne erossa myrkyllisistä kukista ja kinkkujen rasvoista sekä suklaasta! 

Syksyisiä kuulumisia

 

Syksy on kulunut perheessämme vaihtelevissa tunnelmissa. 

Elokuussa Emma palkittiin ansiokkaasta vapaaehtoistyöstään Kennelliiton Kaverikoirana. Palkitsemisen yhteydessä Emma pääsi myös varsinaisiin huivihommiin pitkän koronatauon jälkeen ja oli aivan fiiliksissä. Valitettavasti se jäi myös ainoaksi kaverikoirakäynniksi, koska Kennelliitto perui kaiken Kaverikoiratoiminnan vuoden loppuun asti koronasta johtuen. 

Elo-syyskuussa kiersimme muutamia näyttelyjä vaihtelevalla menestyksellä, pääsimme juuri ja juuri Riikan näyttelyyn Latviaan. Koirille se olikin ensimmäinen niin pitkä laivamatka. Aina aiemmin olemme matkanneet parin tunnin paateilla Helsingistä Tallinnaan ja takaisin, nyt matkasimme Helsingistä Riikan satamaan noin 17h. Onneksi mukana oli tottuneita reissaajia, Okki, Bella ja Emma suoriutuivat matkasta tyynen rauhallisesti ja rennosti. 

Tällä haavaa näyttelytkin ovat taas koronatauolla, toivotaan että ensi vuonna päästään jatkamaan kehäilyjä. Sen sijaan agility on jatkunut normaaliin tapaan tiistaisin ja lisäksi olemme käyneet 0-3 kertaa viikossa treenaamassa omatoimisesti Inton, Okin, Hupin ja Hymyn & Ilon kanssa. Rallytokoa olemme treenailleet niinä lauantaina, kun ei ole sattunut olemaan muita esteitä. Into on jatkanut myös viikottaisissa nosetreeneissä läpi syksyn. 

Syksyyn on sattunut useampi nelijalkainen potilas, mikä on meille harvinaista. Emman sairastuminen ja menetys näistä pahin. Lisäksi meidän Peppi-cairn 13,5v sairasti ensimmäisen virtsatientulehduksensa, joka onneksi parani heti antibiootilla. Hymy- junnuneiti juoksi johonkin terävään. Tuloksena runsaasti verta vuotava viiltohaava anturassa. Onneksi selvittiin suhteellisen helpolla, vaikka haava oli aikas syvä. Puhdistamista, kuivana pitämistä ja tassusidosten tekemistä saatiin harrastaa noin 2vkoa. Käytin haavaan myös Vetramilia- vannon sen toimivuuteen kaikenlaisissa ihorikoissa ja haavoissa.

Olen aloittanut itse koirahierojaksi opiskelun ja pikkuneiti päiväkodissa. Tulevaisuuden pentuesuunnitelmia kovasti punon, #kaikillapentukuume :D.

Ihanin Emma 8.11.2012-28.10.2020

 Silmäteräni Emma, Vutukan Extra Happy 8.11.2012- 28.10.2020

Annoit mulle unelman, matkan uskomattoman

Ootko siellä kun mä tuun? Saanko taas sua koskettaa?

Onko vielä ikuisuus jonka kanssas viettää saan?

Kuukausi sitten Emma oli vielä terve ja hyvinvoiva aktiivinen koira. Meillä oli vielä paljon yhteisiä kokemuksia kokematta. Sitten kipeytyi ranne pahasti ja juuri kun päästiin lääkepöllystä ja liikkuminen oli taas normaalia muutti eilinen kaiken. Heräsin siihen, ettei Emma voinut hyvin ja myöhemmin päivällä keuhkokuvista paljastui karu totuus. Päätös oli Emman parhaaksi helppo, mutta todella kipeä. Ikävöin tätä ystävää vielä pitkään .

Pulla

Mellille ja Bowielle syntyi 19.6 keisarinleikkauksella yksi pentu, ponteva poika. Pentu sai kutsumanimekseen Pulla ja oma koti on jo tiedossa. Pulla pääsee sijoitukseen, joten toivotaan että isona Pullasta tulee jonkun pentueen iskä!

Toisaalta harmillista, että saimme vain yhden pennun, kun nyt olisi ollut täydellisiä kotiehdokkaita tarjolla aika paljon enemmän. Mutta jospa vuoden lopulle saataisiin vielä lisää koiravauvoja. On tämä yhden pennun kanssa kuitenkin niiiin helppoa. Pentu on pyöreä ja tyytyväinen, äipän työ on helppo. Ihmisväen huomiota pentu saa osakseen varmasti tarpeeksi. Jahka aloitamme pian kiinteän ruuan antamisen ja pentu alkaa liikkua rivakammin (ja keksiä omia kolttosiaan) tuntuu tämä varmasti entistäkin helpommalta. Muistissa kyllä on, miten hurjan sotkun 12 pikkuista kultaturkkia saa aikaan parissa tunnissa :D. 

Muutoin elämä alkaa pikku hiljaa palautua normaalimpaan. Ensi kuussa toivottavasti kaverikoirailut alkaa taas ja pian on edessä ensimmäiset koiranäyttelyt sitten maaliskuun alun. Syksylle on tiedossa myös junioriosaston terveystutkimusten teettämistä, aina yhtä jännää. 

Minja ja meidän Inton ja Okin pentuja, noin 5 viikkoa molemmat pentueet vierailumme aikaan. Niin kauniita ja reippaita olivat <3

Pulla <3

Myös Inton siskolla Demillä oli pentue, jota kävimme ihailemassa Outokummussa. Kauniita ja vahvoja pentuja olivat! 

Pentuja juhannukseksi

Sijoitusnarttuni Melli, Vutukan Marabou Hearts odottaa seuraavaa pentuettamme. Laskettuaika on 17.6. ja luovutus elokuun alkupuolella. Isänä pentueella on hurmaava Bowie. 

Pentueesta on paljon tiedusteluja/kiinnostuneita, mutta jos olet kiinnostunut, voit ottaa rohkeasti yhteyttä. 

Kevään kuulumisia

Pitkä tauko blogin kirjoittamisessa. Alkuvuosi on ollut yhtä tunteiden sekamelskaa ja vuoristorataa. 
Alkuvuodesta ehdittiin saada parille Lumi- pentueen koiralle terveystuloksia. Jee,priimaa pukkas! Sitä iloitsin erityisesti. Kävimme muutamissa näyttelyissä. Vuosi alkoi perinteisesti Kajaanissa (ei kiikkustuoliin muisteltavaa, mutta nähtiin paljon tuttuja ja ei tulokset huonojakaan olleet). Sitten käytiin perhelomalla Liettuan koiranäyttelyissä ja saatiin tuoda kotiin Baltian veteraanimuotovalio NALA. Jee!
Ennen koronahelvettiä (anteeksi) ehdittiin vielä Seinäjoen ryhmikseen minä ja viisi kultsua. Emmalle sieltä SA ja luokkavoitto käyttönartuissa sekä nuorisolle hyvää kokemusta. Sitten tuli korona ja pilas harrastuselämän ja työelämän ja melkein pentusuunnitelmatkin :/. 
Alkuvuoden pentuesuunnitelmat meni syystä jos toisestakin pieleen. Harmiteltiin jokunen tovi, mutta nyt ajatukset seuraavissa juoksuissa näiden pentueiden osalta. 
Onneksi kuitenkin Melli on astutettu vajaa kaksi viikkoa sitten. Nyt odottelemme vielä parisen viikkoa ultraan. Josko saatais viettää juhannus pentulaatikossa ja luovutella pentusia elokuun alkupuolella uusiin koteihinsa. Toukokuussa Intosta tulee vielä kertaalleen iskä, saimme sopivasti koiranpäivänä ultrakuvan pentusista <3. Sieltä on tiedossa varmastikin kivoja kavereita harrastuksiinkin. Myös kasvattini Demi eli Inton sisko on saamassa pentuja samoihin aikoihin. 
Koirat ja itse ollaan onneksi oltu terveenä. Ollaan normaalia enemmän vietetty aikaa koko perheenä koirien kanssa. Retkeilty ja lenkkeilty, tietysti myös löhötty porukalla sohvalla ja katsottu telkkaria. Koirien ja mun! (henkireikä) harrastukset koki kolauksen: kaverikoirailut Pepin, Emman ja Okin kanssa on tauolla ainakin kesän loppuun, näyttelyt on tauolla ainakin loppukesään ja varmaan pidempäänkin. Rallytokoiluihin tuli pieni tauko porukkatreenien osalta ja muutoin jatkettu lisäten vain järjen käyttöä turvavälien & hygienian suhteen. Myös poikien (Into, Okki ja Hupi) agility oli pienellä breikillä, mutta nyt jo koulutus pyörii vähän muokatuilla rutiineilla, jee. Pentuset Hymy ja Ilo on tutustelleet aksaan myös aina välillä muun treenin ohella. Nosettelua jatkettu tauotta lähinnä Emman kanssa ja Emma onkin edistynyt hurjasti. Wau! Nosessa huikeeta on se, että siinä koira pääsee käyttämään aistejaan itsenäisesti ja niin ratkaisemaan tehtävät. Todella palkitsevaa ja pienen nosettelutuokion jälkeen koira on onnellisen väsynyt :). 
Mulle henkilökohtaisesti vuoden alku on ollut rankka. Alkuvuoden painoin kauheella höngällä töitä, harrastuksia ja kotihommia. Uni ja lepo jäi liian vähälle. Ja nyt olen joutunut paljon ajattelemaan tulevaisuuden suunnitelmiani ja sitä, mitä todella haluan tehdä. Kiitos koronan aiheuttaman pakkopysäytyksen. Tän oman lauman ja perheen olemassa olo on kyllä valtava tuki ja turva ollut heikompina hetkinä. Jahka tästä normiarkeen ja varmaan vähän uusiin tuuliinkin päästään kiinni, niin osaan kyllä arvostaa omaa elämääni ja riittävää lepoa entistä enemmän.