Toisaalta harmillista, että saimme vain yhden pennun, kun nyt olisi ollut täydellisiä kotiehdokkaita tarjolla aika paljon enemmän. Mutta jospa vuoden lopulle saataisiin vielä lisää koiravauvoja. On tämä yhden pennun kanssa kuitenkin niiiin helppoa. Pentu on pyöreä ja tyytyväinen, äipän työ on helppo. Ihmisväen huomiota pentu saa osakseen varmasti tarpeeksi. Jahka aloitamme pian kiinteän ruuan antamisen ja pentu alkaa liikkua rivakammin (ja keksiä omia kolttosiaan) tuntuu tämä varmasti entistäkin helpommalta. Muistissa kyllä on, miten hurjan sotkun 12 pikkuista kultaturkkia saa aikaan parissa tunnissa :D.
Muutoin elämä alkaa pikku hiljaa palautua normaalimpaan. Ensi kuussa toivottavasti kaverikoirailut alkaa taas ja pian on edessä ensimmäiset koiranäyttelyt sitten maaliskuun alun. Syksylle on tiedossa myös junioriosaston terveystutkimusten teettämistä, aina yhtä jännää.
Minja ja meidän Inton ja Okin pentuja, noin 5 viikkoa molemmat pentueet vierailumme aikaan. Niin kauniita ja reippaita olivat <3
Pulla <3
Myös Inton siskolla Demillä oli pentue, jota kävimme ihailemassa Outokummussa. Kauniita ja vahvoja pentuja olivat!
