10v merkkipäivänä
Vertailun vuoksi samat sankarit veteraani-ikään tultuaan, eli kaksi vuotta sitten
Muistan sen päivän kymmenen vuoden takaa kuin eilisen. Keskiviikkoaamuna minun piti herätä normaalisti kouluun ja mennä tekemään koetta. Sen sijaan heräsin siihen, että Dana oli levoton ja vaan tiesin, että kohta pennut syntyvät. Koulupäivä vaihtui päivään kätilönä. Synnytys meni hyvin, mutta hitaasti. Pentue oli iso, parin kuukauden kuluttua hyvästelin viisi urospentua ja kaksi narttupentua yhden uroksen ja yhden nartun jäätyä kotiin kasvamaan. Nallenaamainen suloinen tyttö sai kutsumanimekseen Taika ja ilopilleri poika nimekseen Mörkö iskän mukaan, joka on siis Peikko. Parin vuoden kuluttua tästä hain ja sain kennelnimen Vutukan, joka liitettiin myös A-pentueen koirien nimiin.
Kymmenen viimeistä vuotta ovat pitäneet sisällään paljon kaikenlaista. Omassa elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia monta kertaa ja tämä kaksikko on elänyt niissä minun mukanani. Yhdessä olemme tutustuneet uusiin harrastuslajeihin, viimeisimpänä rallytokoon. Olemme matkustelleet kotimaassa ja ulkomailla ja toimineet vapaaehtoisina kaverikoirina jne. Maailman ihanimmat ja helpoimmat kotikoirat ja iloiset harrastuskaverit, joita ei kuulemma uskoisi veteraani-ikäisiksi :).
Nämä kaksi koiraa ovat myös jättäneet kasvatustyöhöni isot tassunjäljet, vaikka kummallakin on tällä hetkellä vain yksi pentueellinen jälkeläisiä :). Mörkölle olisi vielä toiveissa saada jokunen jälkeläinen lisää, nähtäväksi jää, toteutuuko toiveeni.
VauhtiVaari & The Mummeli, voi kumpa meillä olis vielä toinen kymppi jäljellä yhteistä elämää <3
ONNEA kaikille Vutukan A-pentulaisille! Tietojeni mukaan kaikki ovat vielä ilahduttamassa perheitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti