Globe trotters

Vastapainoksi kotonani sijaitsevalle työpaikalle, josta olen periaatteessa vastuussa 24/7, tykkäämme matkustella KHAMin kanssa ja erikseen. Emme käy missään perinteisissä matkakohteissa. Meidän matkat ovat laatuaikaa omille koirillemme ja kohteet sijaitsevat lähimaissa. Otamme yleensä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja yhdistämme reissuun koiraharrastuksen, yleensä näyttelyt. 

Minulla on sinäänsä rikas arkielämä, tällä hetkellä siihen kuuluu työn ja harrastusten lisäksi opiskelu & mm. vuohien kouluttaminen. Kuvassa koulun iki-ihana Pipsa <3. Silti tietyin väliajoin irroittautuminen arjesta 2-4 yön ajaksi reissaten omien murujen kanssa tekee tosi hyvää. Reissujen jälkeen on toki aina matkaväsymystä, mutta myös motivaatio kotielämään ja omiin töihin kasvaa! Ikävä kotiin tulee yleensä viimeistään toisen yön jälkeen :D. 

Koiramme ovat reissanneet kotimaan lisäksi useita kertoja (yhteensä parisen kymmentä kertaa) Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Lisäksi Valko-Venäjä, Minsk on tuttu paikka. Olemme matkanneet omalla autolla, bussilla, laivalla, junalla jne. Koirat kulkevat sujuvasti mm. hisseillä ja liukuportaissa/liukuovissa. Matkoillamme pyrimme syömään hyvin ja maistelemaan uusia ruokia, tutustumaan nähtävyyksiin (jos on aikaa) sekä koiraharrastuksen puitteissa tapaamaan/bongaamaan kivoja kultaisia ja tutustumaan uusiin harrastajiin. Reissaamisesta on jo sen verran kokemusta, että se on hyvin sujuvaa. Koiramme ovat niin tottuneita kaikkeen, että liikkuminen ja tekeminen on helppoa ja rentoa, vaikka mukana on yleensä 4-6 koiraa. Jos mukana on kokemattomampia haukkuja, ne ottavat yleensä mallia kokeneemmistä (ja vanhemmista). 

Haastavinta matkaamisessa on luotettavan eläinten ja kodin hoitajan löytäminen tarvittavalle ajalle sekä monesti kiireiset aikataulut eli lyhyeksi jäävät unet. Tärkeää huomioon otettavaa on myös tuonti- ja vientimääräykset koirien osalta. Lisäksi täytyy osata selvittää kohdemaan Kennelliiton määräyksiä ja sääntöjä. Kesällä haasteensa tuo se, etteivät koirat voi odotella kuumassa autossa. Myös tarttuvien tautien vaikutus kannattaa reissatessa huomioida. Kaikkea ei voi ehkäistä, mutta tietyntasoista varovaisuutta kannattaa noudattaa. Se, missä raja menee, on jokaisen oma asia. Saako koirat juoda vesijohtovettä vai tarjotaanko vain pullo vettä? Vedestä voi saada tuliaisena kotiin esimerkiksi giardian. On hyvä tiedostaa, että eri maissa on erilaisia tarttuvia sairauksia. Esimerkiksi giardia on helppo hoitaa, jos sitä osataan epäillä. Täytynee myöntää, että kun mukana on lauma isoja koiria ja kesähelle, ovat ne välillä saaneet juoda muutakin kuin takuulla puhdasta vettä. Mitään ongelmia se ei ole aiheuttanut. Mutta tiedostan riskit. Sen sijaan olen tarkka siitä, että näyttelypaikalla koirat eivät ole nenät vasten vieraita koiria eivätkä juo vettä kuin omasta kupistaan tai haistele toisten pihalle jättämiä jätöksiä. Se ei estä esimerkiksi kennelyskätartuntaa, mutta ainakin pienentää riskiä sairastumiselle. Koirat saavat aina ekinokokkilääkityksen sääntöjen mukaisesti. Harkinnan mukaan ne ovat myös saattaneet saada Advocate tai Stronghold liuokset, jotka toimivat ulkoloisiin (kesällä punkit!) sekä joihinkin sisäloisiin. Näihin valmisteisiin toki uppoaa paljon rahaa, mutta jos ne ehkäisevät esimerkiksi täitartunnalta, on käytetty raha ollut sen arvoinen. Puhumattakaan siitä, että haluanko koiristani kerätä lenkin jälkeen jopa 30-40 punkkia ja paniikissa miettiä, mihin niitä vielä jäi. Onneksi pelkkiin punkkeihin tehoaa useampi eri valmiste. 

 Juuri ennen joulua matkasimme Vilnaan. Mukana KHAM, Nuppu, Into, Mörkö, Emma ja Emman tytär Demi. Kommelluksien täyteinen, mutta siltikin ihana reissu. Kokeneet matkaajamme Nupu, Ii, Möö ja Ee saivat mamman tuntemaan ilon tunteita mallikelpoisella ja tottuneella tyylillään reissata. Vastapainoksi sain tarjota heille normaalia enemmän laatuaikaa hotellihuoneessa löhöillen, näyttelypaikalla hupsutellen ja kaupungilla uusia tuulia haistellen. Näyttelystä mukaan tarttui mm. Nupulle ERI2 ja ERI, Emmalle ja Mörkölle ERI4 sijoitukset, EH:n arvosteluja, joissa moitittiin turkin puuttumista, päällä olevaa karvanlähtöä ja Demille kehäkokemusta. Oli nimittäin Demin toinen näyttely. Ensimmäinen oli ulkona, syyskuussa, kun osallistuimme pentunäyttelyyn. Muutoin neiti ei ole tainnut juuri ihmisten& koirien ilmoilla liikkua, pesun kestävä maalaiskoira kun on. Ennen kehän alkua ehdin neitiä vähän juoksuttaa käytävällä. Sujui hyvin. Kuinka ollakaan. Kehässä neiti 9kk ei halunnutkaan liikkua samalla tavalla. Seisominen meni nappiin. Kyllä jäi harmittamaan tuo kehässä liikkuminen. Noh, nyt olemme treenanneet eri paikoissa ja aina mennyt nappiin. Neitinen on meillä tammikuun Tarton näyttelyyn asti. Josko siellä esiintyminen sujuisi :). Uskon niin, Demi on tosi reipas nuori narttu. Hän suhtautui reissussa ja on suhtautunut minulla hoidossa ollessaan kaikkeen uuteen suurella mielenkiinnolla ja uteliaasti.  

 Lauantaina myöhäisillan lenkillä. Posetushetki lähellä meidän hotellia. Ohi meni kuvaa ottaessa räyhäävä pikkukoira. 

Minä ja mun raksu <3. Koska elämä olisi kuolettavan tylsää ilman hassuttelua :D. 

KIITOS kotimiehelle ja naiselle, teidän ansiosta päästiin reissuun ja takaisin kotiin oli kivaa palata (koko putiikki oli hyvin huollossa).