Heinäkuun loppua

Niin kesä on edennyt jo heinäkuun loppuun ja pahimmat kesäkiireet alkavat olla takana. Talo tyhjentyy pentueen lähtiessä maailmalle ja oma työmaa hiljenee hieman kesä-heinäkuun pahimmista kiireistä. Aikuisille koirillemme se tarkoittaa enemmän aktiviteettejä, kun omasta vuorokaudestani vapautuu tunteja. Eilen illalla meidän omat Nuppu, Emma ja Bella sekä lainalapsi Unto pääsivät väsyttämään itsensä järveen. Uidessa meni nopeasti noin 40 min.  ja lopputuloksena oli melkoisen väsyneet ja tyytyväiset haukut. 

Tällä viikolla meillä on viimeiset agilitytreenit (ryhmässä). Emman ja Inton ageilut jää tauolle ja Bella ei valitettavasti ole päässyt ihan alkuvuoden jälkeen treenaamaan. Jotain pientä toki käydään itsenäisesti tekemässä pitkin syksyä oman jaksamisen ja ajan puitteissa. Mutta on tämä haikeaa ja vaikeaa. Harmi lopettaa mieleinen harrastus juuri, kun on päästy hyvin vauhtiin. Pakko kuitenkin laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. En pysty enää juoksemaan normaalia vauhtiani (joka sekin on liian hitaasti) ja en todellakaan halua kaatua mahani päälle. Koirien edistymisen kannaltakin semmonen lyllerrys-agility on turhaa. Puolensa on toki taloudellisillakin asioilla. Maksan mielelläni yksityiselle koirakoululle tasokkaasta koulutuksesta... Mutta jos kertoja jää paljon välistä, tulee harrastukselle hieman liikaa hintaa! Varsinkin kun maksan joka viikko kahdesta paikasta. Harmistusta lisää toki se, että tiedän, etten tule pääsemään samaan ryhmään takaisin. Onneksi kuitenkin harrastusmahdollisuuksia agilityn parissa on Kuopiossa kahden seuran ja kolmen koirakoulun verran. Emme siis varmasti jää paitsi agilityn treenauksesta, kunhan ehkä alkuvuodesta (tai aikaisintaan joulukuussa) olen valmis palaamaan ohjattuihin treeneihin.