keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Globe trotters

Vastapainoksi kotonani sijaitsevalle työpaikalle, josta olen periaatteessa vastuussa 24/7, tykkäämme matkustella KHAMin kanssa ja erikseen. Emme käy missään perinteisissä matkakohteissa. Meidän matkat ovat laatuaikaa omille koirillemme ja kohteet sijaitsevat lähimaissa. Otamme yleensä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja yhdistämme reissuun koiraharrastuksen, yleensä näyttelyt. 


Minulla on sinäänsä rikas arkielämä, tällä hetkellä siihen kuuluu työn ja harrastusten lisäksi opiskelu & mm. vuohien kouluttaminen. Kuvassa koulun iki-ihana Pipsa <3. Silti tietyin väliajoin irroittautuminen arjesta 2-4 yön ajaksi reissaten omien murujen kanssa tekee tosi hyvää. Reissujen jälkeen on toki aina matkaväsymystä, mutta myös motivaatio kotielämään ja omiin töihin kasvaa! Ikävä kotiin tulee yleensä viimeistään toisen yön jälkeen :D. 
Koiramme ovat reissanneet kotimaan lisäksi useita kertoja (yhteensä parisen kymmentä kertaa) Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Lisäksi Valko-Venäjä, Minsk on tuttu paikka. Olemme matkanneet omalla autolla, bussilla, laivalla, junalla jne. Koirat kulkevat sujuvasti mm. hisseillä ja liukuportaissa/liukuovissa. Matkoillamme pyrimme syömään hyvin ja maistelemaan uusia ruokia, tutustumaan nähtävyyksiin (jos on aikaa) sekä koiraharrastuksen puitteissa tapaamaan/bongaamaan kivoja kultaisia ja tutustumaan uusiin harrastajiin. Reissaamisesta on jo sen verran kokemusta, että se on hyvin sujuvaa. Koiramme ovat niin tottuneita kaikkeen, että liikkuminen ja tekeminen on helppoa ja rentoa, vaikka mukana on yleensä 4-6 koiraa. Jos mukana on kokemattomampia haukkuja, ne ottavat yleensä mallia kokeneemmistä (ja vanhemmista). 

Haastavinta matkaamisessa on luotettavan eläinten ja kodin hoitajan löytäminen tarvittavalle ajalle sekä monesti kiireiset aikataulut eli lyhyeksi jäävät unet. Tärkeää huomioon otettavaa on myös tuonti- ja vientimääräykset koirien osalta. Lisäksi täytyy osata selvittää kohdemaan Kennelliiton määräyksiä ja sääntöjä. Kesällä haasteensa tuo se, etteivät koirat voi odotella kuumassa autossa. Myös tarttuvien tautien vaikutus kannattaa reissatessa huomioida. Kaikkea ei voi ehkäistä, mutta tietyntasoista varovaisuutta kannattaa noudattaa. Se, missä raja menee, on jokaisen oma asia. Saako koirat juoda vesijohtovettä vai tarjotaanko vain pullo vettä? Vedestä voi saada tuliaisena kotiin esimerkiksi giardian. On hyvä tiedostaa, että eri maissa on erilaisia tarttuvia sairauksia. Esimerkiksi giardia on helppo hoitaa, jos sitä osataan epäillä. Täytynee myöntää, että kun mukana on lauma isoja koiria ja kesähelle, ovat ne välillä saaneet juoda muutakin kuin takuulla puhdasta vettä. Mitään ongelmia se ei ole aiheuttanut. Mutta tiedostan riskit. Sen sijaan olen tarkka siitä, että näyttelypaikalla koirat eivät ole nenät vasten vieraita koiria eivätkä juo vettä kuin omasta kupistaan tai haistele toisten pihalle jättämiä jätöksiä. Se ei estä esimerkiksi kennelyskätartuntaa, mutta ainakin pienentää riskiä sairastumiselle. Koirat saavat aina ekinokokkilääkityksen sääntöjen mukaisesti. Harkinnan mukaan ne ovat myös saattaneet saada Advocate tai Stronghold liuokset, jotka toimivat ulkoloisiin (kesällä punkit!) sekä joihinkin sisäloisiin. Näihin valmisteisiin toki uppoaa paljon rahaa, mutta jos ne ehkäisevät esimerkiksi täitartunnalta, on käytetty raha ollut sen arvoinen. Puhumattakaan siitä, että haluanko koiristani kerätä lenkin jälkeen jopa 30-40 punkkia ja paniikissa miettiä, mihin niitä vielä jäi. Onneksi pelkkiin punkkeihin tehoaa useampi eri valmiste. 
 Juuri ennen joulua matkasimme Vilnaan. Mukana KHAM, Nuppu, Into, Mörkö, Emma ja Emman tytär Demi. Kommelluksien täyteinen, mutta siltikin ihana reissu. Kokeneet matkaajamme Nupu, Ii, Möö ja Ee saivat mamman tuntemaan ilon tunteita mallikelpoisella ja tottuneella tyylillään reissata. Vastapainoksi sain tarjota heille normaalia enemmän laatuaikaa hotellihuoneessa löhöillen, näyttelypaikalla hupsutellen ja kaupungilla uusia tuulia haistellen. Näyttelystä mukaan tarttui mm. Nupulle ERI2 ja ERI, Emmalle ja Mörkölle ERI4 sijoitukset, EH:n arvosteluja, joissa moitittiin turkin puuttumista, päällä olevaa karvanlähtöä ja Demille kehäkokemusta. Oli nimittäin Demin toinen näyttely. Ensimmäinen oli ulkona, syyskuussa, kun osallistuimme pentunäyttelyyn. Muutoin neiti ei ole tainnut juuri ihmisten& koirien ilmoilla liikkua, pesun kestävä maalaiskoira kun on. Ennen kehän alkua ehdin neitiä vähän juoksuttaa käytävällä. Sujui hyvin. Kuinka ollakaan. Kehässä neiti 9kk ei halunnutkaan liikkua samalla tavalla. Seisominen meni nappiin. Kyllä jäi harmittamaan tuo kehässä liikkuminen. Noh, nyt olemme treenanneet eri paikoissa ja aina mennyt nappiin. Neitinen on meillä tammikuun Tarton näyttelyyn asti. Josko siellä esiintyminen sujuisi :). Uskon niin, Demi on tosi reipas nuori narttu. Hän suhtautui reissussa ja on suhtautunut minulla hoidossa ollessaan kaikkeen uuteen suurella mielenkiinnolla ja uteliaasti.  
 Lauantaina myöhäisillan lenkillä. Posetushetki lähellä meidän hotellia. Ohi meni kuvaa ottaessa räyhäävä pikkukoira. 
Minä ja mun raksu <3. Koska elämä olisi kuolettavan tylsää ilman hassuttelua :D. 

KIITOS kotimiehelle ja naiselle, teidän ansiosta päästiin reissuun ja takaisin kotiin oli kivaa palata (koko putiikki oli hyvin huollossa). 

Karvainen Joulu

Kuten ehkä arvata saattaa, tämäkin joulu kului hyvin koiramaisissa merkeissä. Kun muut juhlivat ja lomailevat, on minulla eniten töitä eli huollettavia karvatassuja. Näin ollen joulukin kuluu suurimmaksi osaksi kotona ja nauttien pienistä asioista karvaisten ystäviemme kanssa. En koe jääväni mistään paitsi, vaikka teemmekin KHAMin kanssa töitä jouluna. Sukulaisien luona emme kylläkään ehdi vierailla, mutta kyläilyt voi hoitaa muulloinkin, kuin juhlapyhinä. 
Kahdestaan joulun viettämisessä & töiden tekemisessä on oma fiiliksensä.


Aatonaattona saimme taas lunta <3. Oli ihanaa kokea valkoinen JOULU. Tiedossa oli, ettei lumi pysy maassa pitkään. Siksi nautimme siitä täysillä. Joulupäivänä oli jo useampi aste plussaa. (ja nyt on taas pakkasta, lunta ei juurikaan muttei se haittaa)


Koska suuri osa vuorokaudesta on vielä pimeää, käytämme koirilla metsässä(kin) liikkuessa heijastin tuotteita. Tällaisia kaulaan laitettavia Hurtan heijastin tarranauhoja saimme vuosi sitten mätsäristä. Heijastavat tosi hyvin, mutta tarranauha ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen kiinnitystapa. Siis silloin, kun koirat juoksevat vapaana. Remmilenkillä toki pysyy oikein hyvin. Niimpä Nuppu kadotti tämän eräällä lenkillä. En löytänyt sitä sillä lenkillä takaisin päin tullessa. Seuraavana päivä satoi lisää lunta, mutta kun parin päivän päästä liikuimme seuraavan kerran samalla paikalla, löysi Nuppu neiti itse hukkaamansa heijastimen. Niin suloista, kun toinen hyppelehtii luokseni onnellisena, heijastinnauha suusta roikkuen :D. 

Karvaisten kavereiden aito riemu paketeista paljastuvista namuista ja leluista on ihanaa seurattavaa. Joskus jouluna myös meidän kaksijalkaisten unelmat saavat alkusysäyksiä toteutusta kohti. Tässäpä syy mennä toteuttamaan yhtä pitkäaikaista suunnittelun asteelle jäänyttä unelmaa. 


Ennen joulua Elmeri venäjän toy vieraili meillä ensimmäisen kerran. Pikku Elmeri sai tutustua Taikan kanssa. Taika nautti Sonjan ja Elmerin vierailusta :). 


Tapaninpäivän iltana kyläilimme Taikan, Emman ja Bellan kanssa. 

Joulumässäilyjen ja kiireiden lomassa on pitänyt välillä ottaa pieniä päivälepoja. Minun ei koskaan tarvitse nukkua yksin, se on ihanaa! Terveisin kainalossa kyhnääjä :D. Onneksi koirani ovat samanlaisia, niiden kanssa voi likistellä, kun KHAM ei ole tavoitettavissa :D. 

Minä ja Into. Lämmiteltiin makkarin uunia. Ei nukuttu varsinaisesti. Lepäiltiin ja surffailtiin vähän netissä. Erittäin läheisissä tunnelmissa kuten näkyy. 

 

Tässä Emman kanssa löhöillään. Kun kerrankin olin herännyt reilusti ennen kuutta pirteänä, oli aikaa aamukahvin jälkeen vaan loikoilla. Kiireetön aamu on parasta! 


 Voitto pääsi joulupesulle, ei osannut arvostaa. Herra 7v ja risat osasi kuitenkin käyttäytyä mallikelpoisesti. Totesin Voittoa pestessä, että herra on loistokunnossa tällä hetkellä. Lihaksikas, juuri oikeassa hoikkuuskunnossa ja nyt hän on vielä puhdaskin. Uusi turkki kasvamassa syksyisen strippauksen jälkeen. 




                                  
Emma pääsi toiselle uimalakäynnilleen, tällä kertaa mukana olivat Bella ja Nuppu ensimmäistä kertaa. Emma oli niiin liekeissä. Kylläpä muisti heti minne tultiin. Emma Hyökyaalto Karppanen otti taas kunnon loikkia, eikä olisi halunnut poistua altaalta lainkaan. Bella ja Nuppu uivat huomattavasti vähemmän, sillä heille piti opettaa rampilta veteen meneminen. Note to myself: Ensi kerralla joku apukäsi mukaan :D. No ei, pesut, kuivaukset yms. sujuivat oikein näppärästi. Vuorotellen jokaiselle pesu ja muut odottivat seinässä kiinni. Helppoa ja tuttua touhua. Pikakuivaus samalla kaavalla, sen jälkeen puvut päälle, itselle vaatteiden vaihto ja maksamaan käynti. Kamat kasaan ja koirat mukaan, matka kotia kohti voi alkaa. Mutta tilanteessa, jossa kaksi uimareista tarvitsee apua veteenmenon opetteluun ja yksi on yli-innokas, olisi yksi Emman pitelijä ollut tarpeen hetkittäin (että toisetkin saavat tilaisuuden ;)). Jatkossa tämä varmasti sujuu helposti, kun kaikki koirat ovat ensimmäisen harjoituskäyntinsä käyneet. 

 Maaanantaina pitkään odotetut räystäskourut saapuivat ja näppärästi ne asennettiinkin paikalleen. Jopas teki talon ilmeelle hyvää! Nyt on hyvä odotella kevään sateita ;). Näin voimme siirtyä punomaan jatkosuunnitelmia remonttiasioissa. 










Vuosi 2015 pähkinänkuoressa

Kuluneeseen vuoteen kuuluu paljon onnen ja ilon hetkiä, mutta myös surua. Vuodesta ikimuistoisen on tehneet karvaiset kaverimme, taas kerran. 

Tammikuussa Mörkö rallyili kaksi ALO Hyv tulosta ja siirtyi AVO luokkaan kilpailemaan. Piipahdimme Veeran ja PikkuBellan kanssa Ilomantsin näyttelyssä, mukana menossa ROP-pentu Eve, PikkuBella pentujen 3./4., VSP-veteraani Mörkö ja EH:n saanut Tuisku. Aloitimme tammikuussa ensimmäisen agilitykurssin Bellan kanssa. 

Helmikuussa osallistuimme kotinäyttelyyn, eli Golden Ringin pääerikoisnäyttelyyn Even, Rinan, PikkuBellan ja Taikan sekä Nupun kanssa. Taika ja Mörkö rallyilivat Jyväskylässä, Taikalle eka ALO luokan tulos ja Mörkölle AVOsta 92 pistettä. Emman ja Wilin 9 kaunista ja komeaa pentua syntyivät. Pidimme hiukan taukoa kokeista ja näyttelyistä. Pennuista yksi poika, Into valikoitui omaan perheeseen. Muut pennut muuttivat kevään mittaan omiin koteihinsa. 

Keväällä osallistuimme muutamiin näyttelyihin ja mätsäreihin, mieleenpainuvimpina Taikan BIS4 veteraani sijoitus Hirvensalmella & VSP-veteraani, PN4, Varasert Lieksassa ja Bellan mätsäri BIS5 ja Taikan mätsäri BIS2. Kevään aikana saavutimme Mörkön kanssa RTK2 koularin ja Taikan kanssa RTK1 koularin. 

Kesällä treenasimme ahkerasti. Osallistuimme Inton, Bellan ja Mörkön kanssa GR:n kesäleirille heinäkuussa. Leiri oli mukava ja koirat pääsivät kokeilemaan montaa lajia. Seurassakaan ei ollut valittamista ;). Leirin jälkeen teimme matkan Kemin näyttelyyn KHAMin kanssa, nautittiin koirien kanssa hotelli/kaupunkiviikonlopusta. Viikonlopulle sattui aivan ihana sää. Nuppu sijoittui upeasti isossa luokassa ERI3 ja Mörkölle ERI2 SA. 

Elokuussa lomailimme Liettuassa, tarkemmin sanottuna Kaunasissa. Olimme kotoa poissa yhtäjaksoisesti pidempään kuin koskaan aiemmin tämän reilun viiden vuoden aikana. Siis viisi yötä :D. Kotiintuomisina rentoutunut KHAM ja allekirjoittanut sekä Intolle, Nupulle ja Mörkölle näyttelyistä ruusukkeita :). Mukanamme oli myös vierailevia tähtiä, jotka menestyivät hyvin. Samaan aikaan Suonenjoella oli näyttely, jossa Rina esiintyi ERI3 arvoisesti. 
Loman lisäksi Nalalle ahkeroitiin rally ALO hyväksytty tulos. 

Syyskuussa aloitin opinnot työn ohella. Golden pentueen Tahvo menehtyi vain 6kk iässä. Fazer pentulaisia alkoi käydä terveystutkimuksissa ja tulokset ovat olleet mieltä lämmittäviä. Rina Rinsessa aloitti Anun kanssa tokouran ALO1 tuloksella ja myöhemmin ehti hankkia vielä toisen ALO1 tuloksen :). Kuun lopussa matkasimme Tallinnan näyttelyyn ja Emma- rakas rohmusi PN sijat kumpanakin päivänä. Sunnuntain ROP ja SERT lämmittää vieläkin mieltä. 

Lokakuussa mm. testasimme Koirauimalaa ekan kerran ja aloitimme Taikan kanssa DOBOilut. DOBO osoittautui koiralle varsin hyväksi lihasten hoidoksi ja kunnon parantamiseksi. Taika rakastaa DOBOA! 
Lokakuun surullisin asia oli esikoispentueeni Vutukan Ankkurinapin menehtyminen.

Marraskuussa vietimme kaksi päivää Jyväskylän KV näyttelyissä. Mukana oli yhteensä kuusi Vutukkalaista. Mieleenpainuvimpina tuloksina Intolle VSP-pentu lauantaina ja Tompalle ROP-pentu sunnuntaina poikien viimeisistä pentuluokan koitoksista. Viikonloppu oli mukava, mutta myös vähän rankka matkoineen ja pitkine näyttelypäivineen. Hauskaa oli ja koiristani/kasvateistani olen tosi ylpeä - hienosti käyttäytyviä hurttia!

Joulukuussa suuntasimme Emman ja Inton kanssa Messariin seuranamme Anu. Olipa super reissu! Shoppailin ja keräilin ilmaisnäytteitä useilta kojuilta ja vietin laatuaikaa Een ja Iin kanssa hotellilla. Into käyttäytyi kuin vanha tekijä näyttelyssä ja sen ulkopuolella. Tuloksena Intolle lauantaina ERI4, josta olen tosi tyytyväinen. Pienen pojan eka junnuluokan näyttely & vielä näin isoissa kinkereissä. Emmalle AVOimesta ERI, johon olin myös tyytyväinen. Sunnuntaina Into sai EH:n ja Emma sijoittui tuloksella ERI4 SA parinkymmenen nartun joukosta! WAU! Erityisen onnellinen olen siksi, koska Emma pudotti upean pohjavillansa juuri ennen näyttelyä. Juuri ennen joulua matkasimme kokoonpanolla minä, KHAM, Mörkö, Emma, Nuppu, Into ja kasvatti DEMI (Inton sisko) Liettuaan Vilnaan näyttelyyn. Oli toisaalta todella kiva reissu, mutta matkalla sattui monenlaisia kommelluksia. Olimme aika väsyneitä kotiin palattuamme. Taas kerran voin todeta, että oon mää onnellinen, kun mulla on niin kiltit ja luotettavat koirat. Luulisi, että näin pitkällä matkalla koirien kiintiö autossa oloon täyttyisi. Mutta ei - joka kerta kaverukset suuntasivat autolle takaisin mielellään ja hyppäsivät itse kyytiin. Matkalla auto oli aivan hiljainen. Samoin silloin,kun koirat odottivat meitä autossa tai näyttelypaikalla häkissä. Sama pätee hotellihuoneeseen. Koiruutemme olivat oikein salonkikelpoisia :). Näyttelystä tuloksena tällä kertaa sijoituksia omissa luokissa, ERIä ja EH:ta. 

Huomenna on tämän vuoden viimeinen päivä. Meidän perhe odottaa ensi vuotta jännittyneenä ja innoissaan. Vuodelle on paljon unelmia ja toiveita. Tavoitteitakin, joita kohti kurkotellaan. Tärkein toive tulevalle vuodelle on, että kaikki perheemme karvaiset jäsenet pysyisivät terveinä. 

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

PEVISA tutkimustuloksia, taas! Hyvää JOULUA!

PikkuBellan, eli Vutukan Fazer Mariannen ja Taiston, eli Vutukan Fazerin Parhaat, terveystulokset ovat saapuneet. Kummankin virallisissa tiedoissa koristaa kirjaimet A/A ja numerot 0/0! Wuhuu! Silmäthän näiltä kummaltakin peilattiin kuvauspäivänä, terveet olivat. 

Kiitollinen siunattu onnellinen <3. Tämän hetken Fazereiden terveystulossaldo on siis 7x A/A, 1x B/B, 8x 0/0 ja 8x terveet silmät. Tämmöiset hetket ovat ehdottomasti palkitsevimmasta päästä kasvattajauran varrella. Myös ylipäätään joulun seutu on ihanaa aikaa, kun kasvatin omistajat laittavat jouluterveisiä, kuvia ja kuulumisia Hyvän joulun toivotusten kera <3.

Tässä meidän perheen Joulun toivotukset: 

Pienten tassujen jäljet lumessa näin, kahdeksan koiraa kulkenut rinnakkain. Ohi on kiire koirien, nyt on aika rauhan ja rakkauden!

Rauhaisaa ja rentouttavaa Joulun Aikaa kasvattiemme perheet, ystävät ja tuttavat! Tehdään ensi vuodesta vähintään yhtä hieno :). 



Messarissa


Tänä vuonna osallistuimme ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan Messariin! Mukaan pääsivät Into, joka osallistui ensimmäisiin virallisiin näyttelyihinsä ja Emma, joka osallistui AVO luokkaan kumpanakin päivänä. 

Olen ylpeä siitä, miten hienosti pikkumies käyttäytyi koko viikonlopun ajan <3. Boxissa odottelu, hissillä matkustaminen, hiljaa huoneessa odottaminen yms. sujuivat vaivattomasti ja esiintyminen kehässä meni nappiin. Lauantain ERI4 tulos lämmitti myös kovasti mieltä <3. Sunnuntaina Into sai EH:n, mutta arvostelu oli oikein hyvä. 

Emma on jo tottunut matkaaja, joten Emman kanssa jo totuttuun tapaan kaikki sujui helposti ja nautimme laatuajasta hotellilla ja Helsingin lenkkeilymahdollisuuksista :). Emman pohjavilla irtoili tuppoina ennen näyttelyä, joten lauantain tulos ERI ja sunnuntain tulos ERI4 SA tosi isossa luokassa olivat iloinen ylläri! Mutta Emma on kyllä kaunis, minua itseäni miellyttää kovasti Emman rakenne. 

Emma lauantaina kehässä:

Äiti & poika poseraa: 

Inton arvostelu lauantaina:
Emman arvostelu sunnuntaina:
 Into ja Emma Cumulus hotellilla perjantaina juuri saavuttuamme perille

Majoituimme viikonlopun ajan Cumulus hotellissa. Huoneemme oli kiva, sänky oli tilava ja ihanan pehmeä, huoneessa oli hyvä jääkaappi ja lattia oli helppo puhdistaa trimmauksen jälkeen karvoista. Hotellin hissi oli iso, joten sillä oli helppo kulkea koirien ja tavaroiden kanssa. Ehkä kuitenkin eniten tyytyväisyyttä tuova asia näkyy kuvassa. Olemme tottuneet, että hotelleissa maksamme kalliit koiramaksut ja joudumme silti pyytelemään anteeksi olemassa oloamme, vaikka meillä on hiljaiset ja kiltit koirat, jotka eivät ole yleensä edes juurikaan yksin huoneissa. Tälläkin reissulla max. 2,5h koirat olivat huoneessa ilman minua. Cumulushotelleissa koiramaksu on 10e yö/huone, eli esimerkiksi Messarireissuilla maksoin koirista vain 20e. Hintaan kuului kummallekin koiralle Musti&Mirri pakkaukset, joissa nameja, dentastixejä ja kakkapussirulla. Lisäksi henkilökunta oli oikeasti ystävällinen myös koirille. MM. kirjoittautuessani sisään respan työntekijä halusi paijata koiriani. Tykkään! 

Reissusta kotiin palattua minulla oli pari päivää koulua. Mörkö Karppanen pääsi kouluun mukaan. Tässä herran kanssa koulun jälkeen päikkäreillä :). 












lauantai 12. joulukuuta 2015

Lisää terveystuloksia!

Unton, Vutukan Fazer Darkin, viralliset lonkka ja kyynärlausunnot ovat tulleet! En voisi olla onnellisempi, sillä lonkat lausuttiin A/A ja kyynärät 0/0! Bellan ja Tuiskun lapsista nyt viidellä on A/A lonkat ja yhdellä B/B. Kyynärät kaikilla kuudella ovat 0/0. Odottelemme vielä innolla ja mielenkiinnolla PikkuBellan ja Taiston lonkka ja kyynärlausuntoja kennelliitosta. Se saattaa kestää hieman pidempään, koska omistajat eivät käytä omakoirajärjestelmää. Kuvaamatta on vielä kaksi Fazeria, joista ilmeisesti kumpikin on menossa tutkimuksiin vielä. Olen niin super happy, jos/kun koko pentueesta saadaan PEVISA- lausunnot! 

Tällä hetkellä suunnittelen Bellalle toista pentuetta, joka toivottavasti näkee päivän valon vuonna 2016! Bellan pennuista toivon tulevan yhtä terveitä, kuin Fazereista. On myös odotettavissa, että pennut ovat keskivilkkaita-vilkkaita luonteeltaan. Fazereista mm. kolme pentua harrastaa agilityä ja jokainen on kehityskelpoisia lajissa. 

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukuu, joulukuu

Yksi vuoden kivoimmista ajoista on joulu! Tykkään joulun tunnelmasta, yhdessä olosta perheen kanssa ja jouluruuista. Pienten jouluyllätysten hankkiminen/tekeminen ja joulukorttien askartelu on kivaa. Jouluna myös  meidän eläimillä on JOULU. Ne saavat omat jouluherkkunsa ja lelulahjoja kohtuudella (tai vähemmän kohtuudella :D). 

Tänä iltana pääsen nauttimaan itse agilityporukan kanssa pikkujouluista, menemme syömään ravintolaan. Kivaa nähdä muutenkin, kuin hallilla välillä! Juhlimiselle on hyvä syy muutenkin, sillä tänään Fazerilaisista kolme kävi PEVISA-tutkimuksissa. Taiston (Fazerin Parhaat), Bellan (Fazer Marianne) ja Unton (Fazer Dark) silmät olivat terveet ja kaikkien kyynärät olivat eläinlääkärin mielestä 0/0, lonkat A/A tai korkeintaan B/B! Olen todella onnellinen Fazerien terveystutkimustuloksista ja kiitollinen omistajien aktiivisuudesta! Tuntuu hyvältä, että kun itse panostan paljon kuskaamalla ja järjestelemällä näitä tutkimuksia ja osallistun kuluihin, myös omistajat lähtevät innolla mukaan. Nyt Bellan ja Tuiskun lapsista on tutkittu jo 8/10! Ei mene kauaa siihen, kun on aika tutkia Emman Goldenit, toivottavasti heidän omistajansa ovat yhtä aktiivisia :). 

Huomenna alkaa minun, Emman ja Inton laatuaikaviikonloppu. Tiedossa hotellielämää ja Messariin osallistumista. Into-pienikin osallistuu ekaa kertaa junnuluokkiin. Viimeksi olen ollut messarissa 9v sitten, joten ihan tapahtumana odotan innolla. 

Jyväskylän koiranäyttelyä ja muuta marraskuun lopun touhua

Reilu viikko sitten vietin viikonlopun Jyväskylän näyttelyn merkeissä. Kaverina Eve- sijoitustyty, omat Into, Emma ja Bella sekä kasvattipojat Tomppa ja Taisto. Lauantaina kehään pääsivät Into, tuloksena VSP- pentu! Hieno poika <3. Sekä Eve tuloksella EH ja Emma, jolle myös EH tällä kertaa. Sunnuntaina Evelle toinen EH, Tomppa liiteli ROP-pennuksi <3, Taisto EH4 ja Bellalle ERI avoimesta luokasta. Mun ihanainen Bella nautti päivästään todella :). 

Viikonloppu oli melko rankka, kun sain pestä, föönata ja trimmailla kuusi kultaista. Näyttelyyn oli lähdettävä kumpanakin aamuna aikaisin ja vaikka näyttelyssä oli kivaa, olin näyttelypäivän jälkeen väsynyt. Hyvillä mielin voi olla, kaikki koirat käyttäytyivät mallikkaasti, varsinkin huomioiden oman näyttelykokemuksensa. Koirat taisivat myös selvitä näyttelystä terveinä, ainakaan vielä ei ole kukaan oireillut kennelyskää tai nenäpunkkia, joita näyttelyssä olleet koirat ovat ainakin sairastelleet.

Maanantaisin meillä on jo totuttuun tapaan ensin Taikan DOBO ja sitten Bellan agility. Taikan kunnossa on selkeä nousu tapahtunut, vaikkei mummu ollutkaan mitenkään ikäisekseen huonokuntoinen aloittaessa. Myös Bellan kanssa agilityssä olemme kokeneet jonkinlaisen ahaa elämyksen ja asiat ovat loksahdelleet paikalleen hiljalleen. Tekemistä toki vielä riittää, mutta ahkerat treenit jatkuvat. Rakastan Bellaa koko ajan enemmän, siitä on tullut niin äiskän kulta. Bella onkin ollut kokonaan omani jo 1,5v. 

Tiistaisin meillä on rallytokoilta. Rallyilemään on päässyt nyt myös Into ja Peppi-cairn. Ensi vuoden alkuun ajattelin jotain rallykisoja pienen tauon jälkeen, katsotaan kuinka käy. Ainakin Taikan, Mörkön ja Bellan kanssa olisi kiva päästä rallyilemaan. Pentusuunnitelmat, joita minulla on itseasiassa useampia tulevalle vuodelle, saattavat häiritä kisaamista. 

torstai 26. marraskuuta 2015

Agilityä, agilityä

Tammikuussa aloitin elämäni ensimmäistä kertaa agilitykurssin Bellan kanssa. Ihan vaan Bellaa aktivoidakseni ja huvin vuoksi. Ei me sitä sen kummemmin aleta harrastaa - ja mitä vielä! 

Annoin pikkusormen ja se vei... ainakin puolet kädestä :D. Viime kesä pidettiin agilitystä taukoa, koska kesäaika on muutenkin harrastuksien ja töiden suhteen kiireistä aikaa. Mutta heti syksyllä jatkettiin uudella innolla. Marraskuussa pääsimme mukaan treeniryhmään, joka on säännöllisempi ja pysyvämpi tapa treenata kuin kurssit. 

Varsinaisesti olemme treenanneet agia tähän mennessä vain Bellan kanssa, mutta kummasti myös Nuppu ja Emma ovat päässeet kokeilemaan agin alkeita muutamia kertoja. Inton pikkupentuajoista asti on ollut selkeää, että myös Inton kanssa alkaa agilityharrastus. 

Suunnittelin, että oltaisiin menty pentuagilityyn jo nyt loppuvuodesta, mutta koska aikataulut osuivat huonosti yhteen ja Into pääsi tokon alkeisiin, siirtyi pentuagility alku vuoteen. Nyt Into on saanut paikan tammikuun alussa alkavalle pentuagi kurssille. Kun se loppuu, aloitamme melko pian jo alkeiskurssin (maaliskuussa). Katsotaan, kuinka ageilu harrastus meidän perheessä jatkuu, veikkaan että jatkuu ainakin hauskanpito mielessä, sillä olemme koukussa!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Hulluutta

Aina välillä hiipii mieleen ajatus, että kyllä tämä on täyttä hulluutta! Meidän köh... "kotieläinpiha" vie kaiken ajan ja rahan. Etenkin koirat mutta myös kissat, kanat, kani ja ankat vievät aikansa ja niiden vointiin panostetaan.

Koirien harrastuksiin on viime aikoina panostettu kovasti. 

Taikan kanssa aloitettiin DOBO kurssi & tilasin samantien meille oman DOBO pallon. Pallo on jo kotona ja ekat itsenäiset harjoitukset sillä tehty. Suunnitteilla olisi tammikuussa jatkaa DOBOilua jatkokurssin merkeissä. 



Torstaina 29.10 testasimme Sorsasaloon perustetun koirakylpylän, Aaltotassun. Vauhdissa mukana olivat tällä kertaa Emma ja Emman poika Tomppa. Äitilapsi uinti meni oikein hyvin, hauskaa oli. Kotiin tuomisina minulla oli väsynyt ja onnellinen noutaja!


Aiomme jatkossakin käydä nauttimassa talvikauden aikana lämpöisestä uimavedestä koirien kanssa! 

26.10 maanantaina käytin kolme Fazerilaista sijoituskoiraani, Dumlen, Even ja Rinan silmätarkastuksessa samalla, kun Mörkön ja Bellan umpeutuneet silmätarkit uusittiin. Kaikilla viidellä terveet silmät! Jes! 



7.11. osallistuimme isommalla porukalla Koiraralli mätsäriin Siilinjärvellä. Mukana menossa olivat meidän omat Taika,  Mörkö, Peppi, Into ja Bella sekä sijoitus-Dumle, kasvatit Elli ja Tomppa esittelemässä kultaistanoutajaa ja cairnterrieriä rotuna mätsäriväelle. Lisäksi osallistuimme eri luokkiin koirien kanssa. Menestystä tuli vaihtelevasti, mainittakoon Mörkön osallistuminen JH kisaan siskoni Inkan kanssa 3. palkintosija, Pepin osallistuminen seniorisarjaan ekaa kertaa PUN3 sijoituksella. Tuomarilta tuli isot kehut Pepin hyvästä lihaskunnosta! Tuntui erityisen hyvältä, sillä tuomari oli koirahieroja. Into voitti sinisen saaneet pennut ja pääsi näin pyörähtämään BIS kehässä. Pääsimme jatkoon, mutta tällä kertaa emme yltäneet ihan 4. parhaan joukkoon. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen pikkumieheen, joka sijoittui koko mätsärin kuuden parhaan joukkoon! Huippu hienosti käyttäydytty vain 8kk vanhalta pennulta. Paikkana kaikuva parkkihalli olisi voinut olla pelottava, mutta Into ja muutkin koiramme kulkivat & käyttäytyivät mallikelpoisesti, jopa liukuportaat oli ihan arkipäivää. Edes siinä vaiheessa kun lensin liukkaissa liukuportaissa persuuksilleni, ei Into ollut millänsäkään. 


Syksy ei ole yleensä ottaen lempivuodenaikani, pimeys, kura ja sade ei saa minusta parhaita puoliani esiin. Onneksi syksyynkin mahtuu myös hyviä säitä. Alla olevassa kuvassa lenkkeilemme upeassa säässä lokakuun lopulla ystäväni kanssa. Koirilla oli kivaa, kun Täti H vietti meillä muutaman päivän. 


Monet miettivät usein, että kuinka tuo meidän miespuolinen kestää tätä ruljanssia, mutta KHAM on onneksi tässä suhteessa täydellinen. Sen lisäksi, että se auttaa mua kaikkien eläinten hoidossa ja mahdollistaa esimerkiksi mun harrastukset koirien kanssa ottamalla vastuun muista eläimistä siksi aikaa, se myös itsenäisesti suunnittelee eläinten tiloja jne. Yksi päivä se oli guugletellut tarvikkeita ankkojen tulevaan tarhaan ja hankki niille jo leikkimökin, joka tulee kesätarhaan käyttöön. Oli se ruokintaakin opiskellut itsenäisesti :D. 

Millaista on olla eläin? Super hyvä ja mielenkiintoinen kirja!Kansikuvassa on koira, mutta kirja käsittelee kaikkia eläimiä. Ostimme tämän kirjan mulle synttärilahjaksi lokakuussa. 

Tuntuu kivalta, kun joku ulkopuolinen pistää merkille, kuinka olemme panostaneet karvaisiin/sulkaisiin perheenjäseniimme. Joskus meinaan vaan jäädä sanattomaksi kommenttien vuoksi. Kun viikon sisään kaksi kertaa ihmeteltiin minun ja koirieni välistä lämmintä & läheistä suhdetta jopa sanoilla "palvoo sinua" en voi olla kuin hämilläni. Eläinalan ammattilaisena olen kyseenalaistanut, voiko koira oikeasti palvoa omistajaansa. Oli niin tai näin, pohdinnan tuloksena olen melko varma, miksi koirani palvovat tai "palvovat" minua. Olen varma, että se johtuu siitä, että minä "palvon" koiriani. Nykyisin koulutusfilosofiani pohjautuu koko ajan enemmän ja enemmän eläimeni haluun tehdä kanssani, pyrin enemmän ja enemmän siihen, että olisin itse lemmikkini silmissä jotain superkivaa ja turvallista. Semmoinen ihminen, jonka lähellä on HYVÄ olla. 

Taika ihana osaa nauttia elämästä 



Pieni Into jo iso poika <3



Synttäritytöt Bella ja Emma

Kodinvaihtajakoiramme Bella & Emma siskokset juhlivat viikko sitten synttäreitään. Juhlia ei unohdettu, mutta kirjoitus tulee vasta nyt mamman kiireiden vuoksi. 

Bella täytti lauantaina 7.11. kokonaiset 4 vuotta! Ei uskoisi, että meidän ihana häslähöyry on jo ihan oikeesti aikuinen lady :D. Tytär Rina noin 1,5v antoi äiskälleen synttärilahjaksi hienon 1. tuloksen TOKOn ALO luokasta. Se olikin tyttärelle jo toinen ykkönen, pidämme peukkuja sen viimeisen ALO1 tuloksen puolesta!

Sunnuntaina Vutukan Extra pentueen syntymästä tuli kuluneeksi kolme vuotta. Onnea rakkaat Emma, Kamu, Fani, Raffe & Velmu! Ihana Emma on asustanut meillä nyt jo melkein kaksi vuotta. Niin rakas koira minulle <3. Puolisiskoksemme ovat yhtäaikaa hyvin erilaisia keskenään, mutta myös muistuttavat toisiaan kovasti. Kummassakin on paljon mummo- Taikaa ja isomummu- Danaa. Minä, joka aiemmin olin sitä mieltä, että haluan koirani aina ehdottomasti pieninä pentuina, olen aivan näiden likkojen lumoissa ja kummankin kanssa minulla on todella läheinen suhde. 

Päivänsankarit juhlivat merkkipäiväänsä herkutellen härkäherkuilla. Kauniit sankarit juhlahumussa :)



tiistai 20. lokakuuta 2015

Mainio Maanantai

Mainion maanantain resepti: 

Aamulla aikainen herätys ja kahvin ja aamupalan jälkeen ulkoiluttamaan ja ruokkimaan koirat sekä hoitamaan muita eläimiä. Seitsemän jälkeen auton käynnistäminen ja nokka kohti Iisalmea ja koulua. Kuuntele matkalla hyvää musiikkia laulaen itse mukana. Koulun pihalla tapaa mm. Tomppa-kasvatin omistaja Heini. Opiskele ensin vähän kuivempaa aihetta liittyen vastuisiin työntekijänä ja työnantajana ja sitten siirry opiskelemaan kivempaa aihetta - virikkeellistämistä ja aktivointia. Kesken päivän huomaat, että kasvatin PEVISA- tulokset ovat tulleet ja tulos on priimaa. 

Koulun jälkeen kurvaile kotiin, taas kuunnellen hyvää musiikkia. Laula taas itsekin. Kotona tervehdi eläimet ja etsi ruokaa. Rentoudu hetki ja pakkaa reppu, painu taas autoon. Nappaa kyytiis pari karvatassua ja mene kaupan kautta harrastamaan. Vie mummokoira kokeilemaan DOBOa (löydä samalla itseltäs uusia lihaksia) ja käy juomassa sen jälkeen kahvit siskos luona. Kiirehdi takaisin treenihallille harjoittelemaan agilityä toisen koiras kanssa. Oo onnellinen taitavista, tottelevaisista ja hitsin rakkaista hurtistas. 

Suuntaa lopuks kotiin, jossa KHAM odottelee muiden hurttien kanssa. Sauno ja painu umpiväsyneenä pehkuihis oottamaan seuraavaa päivää. Silloin vois vaikka tehdä yhtä kotiläksyistä, opettaa KHAMia naksuttimen avulla tekemään haluttuja toimintoja ;). 

Taika odottaa treenihallilla, häikäistyi salamasta ressukka. Petinä mamman neule :)

Kasvatteja kylässä :)

Syyslomien vuoksi kasvattejakin on ollut hoidossa. Olemme saaneet viettää aikaa mm. näiden kahden murusen kanssa!

Tässä ihana Taisto, Vutukan Fazerin Parhaat



Ja Eve, sijoitustyttö, Vutukan Fazer Geisha
Vauhtia riittää, pysyispä kamera mukana :D.
Kaunis tyttö! Ikää 17kk kuvassa, hieman kaljussa kunnossa.

Myös Sisu eli Vutukan Fazer Pätkis ja Dumle eli Vutukan Fazer Dumle kyläilivät lomaviikon aikana kasvattajatädin luona. 

SISU


DUMLE

Itse kyläilin Fani (Vutukan Extra Funny) ja Demi(Vutukan Golden Dream) kasvattieni kotona. Ihanat tytöt!
Demi 7,5kk
Fani melkein 3v


Fani, siskontytär Demi, siskonpoika Into ja siskonsa Emma

Meille muutti viisi uutta lintuvahvistusta, nimittäin pikku ankkoja! Ihania, mutta sotkuisia otuksia! Kuvissa ankat ovat juuri saapuneet uuteen kotiinsa.




Viidennen Fazer pentulaisen lonkka ja kyynärtulokset tulivat! A/A ja 0/0 Vutukan Fazer Susu "Ronja"n tulokset. Huippua! Nyt Fazerilaisista on tutkittu viisi, tuloksilla 4 x A/A ja 1x B/B  & kaikilla viidellä 0/0 kyynärät. Sijoituskoirani Eve, Rina ja Dumle tästä pentueesta sekä Bella ja Mörkö ovat menossa ensi viikolla silmäpeilaukseen, siinä seuraava jännityksen aihe. 

Olemme ehtineet myös rentoutua. Tässä kuvassa lepäilee söpöin VauhtiVaari <3



Ja sitten surullisempiin asioihin. RIP Vutukan Ankkurinappi "Tiitu" 2005-2015. Ensimmäinen ihkaekan pentueeni kultaisista on nyt mennyt koirien taivaaseen, suruviestin saimme sunnuntaina 11.10. Tiitun kunto romahti yhdessä päivässä. Tässä kuvassa vielä nuori likka. Voi niitä aikoja <3